Viime viikolla mua ja Dumlea vietiin jatkuvasti Tiitun luo hoitoon. Jännitti, kun kotona tavarat pistettiin pahvilaatikoihin ja meidän vietiin koko ajan pois jaloista. Yritin huolehtia, etteivät varmasti unohda mua, mutta aina ne jotenkin huijasi mut jäämään hoitopaikkaan.

Perjantaina hoitopaikan ihmiset pakkasivat meidät autoon ja mentiin yhteen paikkaan, jossa oltiin käyty kerran aikaisemminkin. Ihme ja kumma, Ansku ja Risto olivatkin siellä! Ja kaikki meidän tutut tavarat, lelut ja kupit ja kaikki. Yritin vahtia, että milloin lähdettäisiin kotiin, mutta täällä me nyt vaan ollaan oltu.

Lauantaina kylässä kävi Pisama. Se veti Dumlen kanssa rallia sekä sisällä että ulkona, mutta minä kyllä huomasin, että Pisama on sittenkin Nainen. Wau.

Maanantaina sinne sitten tuli Heli ja Milo. Milo rupesi melkein heti riehumaan Dumlen kanssa ja mulla meinasi mennä hermo semmoseen riekkumiseen, joten koitin pitää mokomia kakaroita kurissa ja järjestyksessä. Milo jäi yöksikin ja nukkui meidän kanssa tiistaipäivän, kun Ansku ja Risto meni töihin ja Heli maalasi seiniä.

Tämä on siis kai meidän uusi koti. On tämä kyllä kiva, paljon hiljaisempi ja rauhallisempi kuin entinen, ja lähimetsässä kävelee paljon paisteja. Fasaaneiksi sanovat.