Tänään on lähtenyt Elviksen paras ystävä Robi Santun seuraksi paikkaan, jossa sen ei tarvitse enää kärsiä mistään.

Muistan, kun Robi oli vielä ihan pienen pieni ja tapasi Elviksen ensimmäistä kertaa. Pieni musta piiloutui kiireesti emännän jalkojen taakse, kun iso valkea jääkarhu lähestyi ja koitti läppästä isolla tassullaan.

Muistan, kun Robi pulahti uimaan ensimmäistä kertaa. Sekin halusi hakea Elvikselle mereen heitettyä keppiä, eikä millään meinannut uskaltaa. Sitten se viimein innoissaan ryntäsi veteen kepin perässä - ja jäi sinne. Siellä se seisoi tassut pohjassa vettä mahaan asti, eikä meinannut uskaltaa tulla takaisin. Elviksen piti käydä "hakemassa" se takaisin rantaan.

Muistan kaikki ne kerrat, kun Robi ja Elvis kohtasivat ja pistivät ihmettelemättä pystyyn hirmuisen leikki- ja painihärdellin. Riehakas Robi oli ylivoimaisesti vässykkä-Elviksen paras ystävä, vaikka tauot näkemisessä ja Robin kipuilu saivatkin sen toisinaan ärähtämään Elvikselle.

Samu ja Marjaana, voimia teille. Täälläkin surraan ja itketään, siellä teillä suru on varmasti tuhat kertaa pahempi. Tiedän miltä tuntuu menettää se ensimmäinen ja rakkain koira... Mutta Santtu pitää nyt Robille kuria tuolla jossain ja meidän pitää vaan pärjätä näiden kanssa täällä.