Ansku keksi eilen, että Dumlen lisäksi mun kanssa pitää vähän treenata välillä. Ei siinä mitään, vallan mainioita namusia se pakkasi taskuunsa ja tepasteltiin pienen lenkin jälkeen sopivalle parkkipaikalle. Ei me mitään vaikeita temppuja tehty, mutta näytinpähän emännälle kuitenkin, miten huonosti se on mulle nekin asiat opettanut. Esimerkiksi luoksetulon jälkeen Anskun edessä istuessa TARVITSEN käsimerkin, en millään (muka) pysty toimimaan pelkällä SIVULLE-käskyllä. Hah. Hirmu tohkeissaan se oli seuraamisesta, marssi hirmuista vauhtia enkä mä jaksanut aina pysyä vauhdissa mukana. Välillä sitten tsemppasin, kun ne uudet namit oli niin hyviä.

Kun oltiin jo lähdössä pois - siis Ansku oli jo kävelemässä hihnaa hakemaan ja itse nuuskuttelin lumesta viimeisiä makupaloja - viereisestä pusikosta tupsahti tolleri. Ensin vähän säpsähdin, mutta tollerit nyt on tuttu juttu, joten kun Ansku käski minut istumaan (luuli vissiin, että häippäsen sen otuksen kanssa), niin mikäs siinä. Istuin ja Ansku syötti mulle koko ajan namuja ja se tolleriparka ei saanut yhtään. Koitti kovasti hyppiä siinä ihan mun vieressä ja melkein suustakin napata namusia, mutta Ansku vain ärähteli sille. Hetken päästä tollerin isäntäkin pääsi sen verran lähelle, että kaveri katsoi parhaimmaksi totella kutsua. Mä sain vielä vähän nameja ja sitten mentiin kotiin.